Rasmus

Huurapojan Suohtas Matiias (koiranet)

Suomenlapinkoira, uros, 10.2.2004 – 20.03.2020
Lonkat A/A, kyynärät 0/0, polvet 0/0
Omistaja: Sari Räsänen, Kajaani

Rasmus, Rampe, Rasputiini, Pappa, Papu, Papuliini. Rakkaalla lapsella on monta nimeä! ❤

Rasmus-pappa oli koko perheen ilona kokonaista 16 vuotta. Rasmus oli pennusta lähtien todella varma, peloton ja helposti motivoitava (sekä lelut että herkut kiinnostivat) ja ennen kaikkea fyysisesti terve koira koko elämänsä ajan! Eläinlääkärissä on käyty lähinnä vain rokotuksilla sekä pari kertaa tikun tökätessä silmään. Nivelvaivoista ei Rasmus ole ikinä kärsinyt, vanhuuden tuomaa jäykkyyttähän sitä nyt 16-vuotiaana vähän jo makuulta noustessa oli, mutta muuten pappa oli vetreä ihan loppuun saakka 😊

Rasmus oli mahdottoman kiltti ja pitkäpinnainen lastenkin kanssa vaikka ensimmäinen ihmisvauva tuli perheeseen vasta Rasmuksen ollessa 6-vuotias. Se kertonee tervepäisyydestä ja sopeutumiskyvystä, kun uudet tilanteet ja elämänmuutokset eivät Rasmusta ikinä hetkauttaneet. Rasmus oli omalla tavallaan alfa-uros, mutta rakasti ihmisiä ja ihmisten kanssa touhuamista ja oli ohjaajapehmeä, fiksu, kuuliainen. Kotitottelevaisuutta harrastettiin vaihtelevasti, naksutinkin on ollut kovassa käytössä, jopa agilityn alkeiskurssi tuli käytyä Rasmuksen ollessa 6 vuoden ikäinen. Rasmus myös rakasti vettä! Olisi hauskaa tietää, josko Rasmuksen pennutkin ovat perineet saman rakkauden uimiseen 😃

Haikeudella Rasmuksesta jouduttiin luopumaan maaliskuussa 2020 reilun 16 vuoden iässä. Lopetuspäätös jouduttiin tekemään aika nopeasti perianaaliadenoomien ja niiden aiheuttaman anaalirauhastulehduksen vuoksi. Kyseiset adenoomat ovat leikkaamattomien vanhempien uroskoirien vaiva ja ainoana hoitokeinona olisi ollut kastraatio (ja siltikin olisi ollut epävarmaa, että auttaisiko se), mutta kastraatioon ei enää tässä vaiheessa haluttu ryhtyä. Ihan tyhjäksi ei koti kuitenkaan jää, sillä meidän onneksi meitä edelleen ilostuttaa täällä Rasmuksen tytär Rindi.

Kiitos Rasmus kaikista näistä vuosista! ❤